Aika vinkeetä, kun näyttää siltä, että piiiiitkään aikaan ei mulle ole tullut minkäänlaista kommenttia mihinkään tänne kirjottamaani juttuun. Ja nyt sitten yhtäkkiä täältä löytyy nimettömiä innostuneita kommentoijia. Mitä nyt ne kommentit kohdistuu johonkin melkein vuodentakasiin juttuihin... :) No, eihän siinä mitään, saahan niitä kommentoida. Mutta ne on niin mennyttä elämää, ettei hirveesti kyllä allekirjottaneelle noista kommenteista enää mitään "hyötyä" ole :) kiitos vaan kuitenkin kommenteista :)
Puuhaa ja pullateetä on näemmä ollut hissun kissun pidemmän aikaa. Kaikenlaista on tullut puuhattua, mutta jonkin sortin kirjoituslaiskuun lienee vaivannut.
Noh, nyt on kuitenkin pari kaakun koristetta tullut väsättyä. Ensimmäiselle vaan kävi aika köpelösti. Kyseessä oli kummitytön 2 vuotis kakun koriste, jonka jo hyvissä ajoin tein valmiiksi. Siis jo puolitoista kuukautta ennen juhlia ja toimitin koristeen pikkuneidin äidille. Äiti ei itse tehnyt kakkua vaan "tilasi" eräältä tutulta kakun ja kuinkas sitten kävikään...Hienosti oli kuulemma koristeltu ja mun tekemäni koriste kakun päällä ja sittenpä neidin äiti oli päättänyt kantaa kakkua siitä kakkukuvun kahvasta. Ja tietäähän sen... kakku levisi pitkin rivitalon pihaa ja koriste meni siinä samalla... Noh, sille nyt ei voi sitten mitään. Syntymäpäiväjuhlilla tarjottiin sitten kaupan pakastekakkua. Onneksi sentään itse tulin ottaneeksi koristeesta kuvia joten jotain todistusaineistoa ahkeruudesta on :)
Tässä ennen ääriviivoja sun muuta
Ja valmiina tiputettavaksi maahan :)
Toinen koriste taas on kaverin pienen pojan 1-vuotis kakkuun. Toiveena oli Maisa-hiiri ja parhaani mukaan pyrin toiveen toteuttamaan. Ja ainakin kuva on saanut hyväksynnän joten eiköhän tämäkin koriste kakun päälle pääse. Toivottavasti vaan paremmalla onnella kuin tuo ensimmäinen...
Nyt alkaa olla joulun leipomisputki takana. Viime viikonloppuna väsäsin kaksi hedelmäkakkua jääkaappiin muhentumaan ja vielä kasan erilaisia pikkuleipiä. Eihän niistä pikkuleivistä nyt ihan tullu sellasia täysin mitä piti, mutta maultaan ihan ok. Vaikka en kyllä edes pahemmin ole kyennyt maistelemaan kun jo se makean voin ja sokerin haju ellottaa tällä hetkellä :)
Eilen sitten vielä väkersin luumukakun. Itse en juurikaan noita kuivakakkuja syö, mutta äidille ja mummolle tein. Siis mummolle hedelmäkakku joululahjaksi ja äidille nuo kaksi muuta kakkua ihan muuten vaan. Onpahan sitten äidin leipomisista pois. Ja varmaan noita pikkuleipiäkin jää äidille vietäväksi kunhan nyt ensin metsästän jostain peltirasian ja pakkaan tädille jolulahjaksi osan. Sen jälkeen ylijäävät saa mennä kotiinviemisenä jouluksi.
Onneksi viime viikolla selvisi sekin, ettei mun tarvitse lähteä rysäämään joulunviettoon julkisilla. Pääsen erään pikkuveljen kaverin kyydillä kun sekä lähtö- että päämärä paikat ovat samat. Ihan mukavaa. Saa sitten ehkä suuremmalla todennäköisyydellä kaikki tavarat ehjänä perille.
Niin ja kaakuista ja pikkuleivistä laitan tänne kuvaa ja ohjetta kun ensin kuvat saan aikaiseksi. Pikkuleivistä varmaan heti kun saan ne peltirasiaan aseteltua, mutta kakuista vasta joulunaikaan. Kun ne ovat nyt folioituna jääkaapissa odottamassa kuljetusta. Hedelmäkakuista tuli aika tuhteja. Johtuu ehkä siitä, että taas tavalliseen tapaan innostuin noiden täytteiden kanssa. Eli hirmuinen kasa erilaisia kuivattuja hedelmiä ja jopa suklaata. Luumukakku sen sijaan vaikutti tosi mehevältä. Eli siis helposti rikkoutuvalta :) Toivoisin löytäväni kakuillekin sopivan isot peltirasiat niin kotiin kuljettaminen olis jotenkin varmempaa. Se on ikävää jos kakut menee murusiksi matkatessa. Mutta tämän siitä saa kun ennen joulua ei ole vapaata. Eli ei ehdi sitten kotopuolessa noita tekemään vaan joutuu raahaamaan täältä. Toisaalta nyt alkaa olla joulu kasassa. Tiistaina olen noin kuuden aikaan sitten kotopuolessa ja pitää mennä pikkuveljelle paketoimaan yhteiset lahjat. Ja näen samalla kummitytönkin :) Ihan hirmunen ikävä pikkuneitiä on ollukin. Vaikka juteltiinhan me tuossa yks päivä vartin verran puhelimessa. Pikkuneiti vaan jutteli ihan eri kielellä kun minä :) Höpötti ja sitten hihitti kun muka kerto hauskan jutun. Taustalta kuulu mun äidin ääni kun se sano että neiti kulkee puhelin kädessä olohuoneesta keittiöön ja takasin ja höpöttää minkä ehtii :) Ainoot selkeet sanat mitä ymmärsin oli joo, kato, äiti ja täti. Mutta sehän on hienoo et toi täti jo sieltä tulee. Vielä kun oppii sanomaan Johanna :) Täytyy pitää tässä joulun aikaan kunnon sulkeiset johannan sanomisesta :) Ja pikkuneidin ansioista meille tulee joulupukkikin :) Voih, en tiä odotanko mä enemmän joulua vai sitä, et ehdin yli viikon touhuta neidin kanssa :) Ihkuu :)
Ja pahoitteluni heti alkuun, tää teksti tulee sisältämään voimasanoja, taas vaihteeksi.
Kaikkihan alkoi siitä, että mä olen hoitanut tämän firman kuukausiraportoinnin asiakkaille jo varmaan vuoden verran ihan yksin, päivässä. Kun aiemmin tohon hommaan meni kahdelta ihmiseltä 2 päivää. Eli siis helvetin hidasta touhua. Ja tässä lähes kolmen vuoden aikana oon oppinu hoitaan ton toisen töistä suurimman osan. Eli kun hän on lomalla teen kaikki hänen hommansa ja viime kesänä hoidin oikeestaan koko firman yksin. Ja viime kesänä hoidin myös kesä-heinäkuun vaihteen raportoinnin sekä laskutuksen ihan itse. Siis kyseistä laskutusta en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Eikä mitään ohjeita tietenkään tuo toinen ollut tehnyt. Vaan neuvoi sitten puhelimessa muutamat sanat ja sen perusteella väkersin koko homman. Ja siis päivässä raportit ja päivässä laskut. Eli ihan samaa tahtia kuin normaalistkin. Eli aina meillä on laskut lähteneet toisena arkipäivänä kuun alusta. Toisin sanoen siis tehokasta työtä.
Tuolloin jo totesin, että kerran hoidan koko kuunvaihteen yksin ja pärjään ja hoidan muutenkin kuunvaihteet yksin, niin vuoden ensimmäisen päivän olen sitten poissa. Eli kun raportit eivät kuitenkaan lähde vuoden ekana päivänä vaan siinä on kaikenlaista huomioitavaa ennen lähetystä, niin ne muut hommat voi tuo toinen tehdä ja minä sitten teen raportit maanantaina, vuoden toisena arkipäivänä. Ja tuohonhan sitten työkaveri totesi että ok, kyllähän siitä selvitään. Kun raportit ei tosiaan vielä sillon lähde eteenpäin.
Ja ylläripylläri. Olipa sitten eilen käynyt (minulle loman ensin luvanneena) oikein toimarille valittamassa kuinka tämä nyt ei käy. Ja oikein toimarin kanssa olivat sitten päättäneet että, juu ei se käy. Ja vielä perusteeksi kehtasi sanoa, että kuinka hänkään ei voi koskaan olla kesä-heinäkuun vaihdetta pois tuon raportoinnin ja laskutuksen vuoksi. Ja jumalauta juuri viime kesänä oli poissa!!! Että on se saatana kun ei voi suoraan sanoa jos ei käy vaan pitää käydä toimarin kanssa keskustelemassa. Ja jos toimari olisi itsekin sanonut että no onkohan tuo oihan ok että olen poissa, niin tämä henkilö olisi voinut ihan itse sanoa, että kyllä se käy, että kyllä hän päivän pärjää. Mutta vitut. Kun ihminen on noin helvetin saamaton paska joka ei tee mitään muuta kuin istuu ja valittaa kaikesta ja mutisee ja voivottelee omaa oloaan niin eihän sitä voi kuvitella, että toisen puoliakaan tuolloin pitäisi. Ja saatanan luuska pitää itseään niin muita ajattelevana ja kaikkien ystävänä että oikein oksettaa. Omahyväinen paska se on. Itsekäs ja niin omien asioidensa keskellä ettei edes tajua mitä ympärillä tapahtuu.
Mutta jotain hyvääkin tästä kaikesta paskasta. Taas kerran mulla on yksi hyvä syy saada lisää palkankorotusta. Kun jo tuosta kesä-heinäkuun vaihteesta näkee, että mä pärjään yksin kun tuo on poissa. Mutta toi ei näytä pärjäävän ilman mua. Eli näillä perusteilla, taloudellisesta tilanteesta huolimatta, jos palkka ei nouse, niin mun puolestani tää paskalafka saa sitten mennä konkkaan. Alkaa olla sellanen fiilis et eipä enää kiinnosta. Mut mä tän viikon kerään itteeni kokoon ja sulatan tota loma-asiaa ja ens viikolla painelen keskutelemaan sitten palkasta. Mä en tällä palkalla enää sit rehki. Enää ei tule raportit lähteen päivässä ja mä en enää osaa sit ton toisen töitä. Enkä enää hoida sen loman aikana mitään laskutuksia. Tulkoon sit töihin vaikka pää kainalossa. Ei kiinnosta. Mulle riitti nyt! Kiitos ja anteeksi taas :)
Ah, viimeinkin oon taas saanu itseni tarttumaan kesken jääneen kastemkon kutomiseen (tai siis neulomiseen, mutta meillä päin neulominen tapahtuu neulalla ja kutominen puikoilla niin..). Eli kohta alkaa olla etukappaleen hameosa valmis. Tai no, kyllä sitä saa vielä jokusen kerroksen väkertää, mutta jotenkin taas mukava nähdä omien käsiensä aikaansaannoksia. Kun jo tuolla ehdin olla huolissani siitä, etten ole saanut mitään aikaan. En edes villasukkia, vaikka kasa eri värisiä lankoja olis kotona.
Mutta nyt siis on tietokone pysynyt kiinni ja jotenkin taas oon saanut "juonesta kiinni". Ehkä jopa paremmin kuin aloittaessa tuota kolttua viime keväänä. Kuvio tuntuu jotenkin sopivan yksinkertaselta vaikka kavennukset välillä aiheuttaakin päänvaivaa. Enkä edes tiedä mihin koko mekkoa teen. Ehkäpä sitten pistän sen myyntiin. Kai joku on valmis maksamaan käsin kudotusta kastemekosta jotain? Ainakin tuo oman kummitytön kastemekko sai ihailuja osakseen ja tästä uudesta tulee ehkä jopa kivempi. Tai helmasta tulee vähän pitsimäisempää. Eli tuo eka mekko oli enemmän sellasta harjottelua kun en noin suuritöistä ole koskaan tehnyt. Sitä väkersinkin tosi kiireellä ja kun malli oli oma, niin siinä oli aikalailla pohtimista. Nytkin kuvion mallin löysin jostain netistä ja kun pääsen helman loppuun niin sitten alkaa taas tuo oma suunnittelu osuus. Mutta hei, onpahan ainakin uniikki kappale :) Ei tule olemaan toista samanlaista.
Mitähän tuollaisesta kastemekosta voi pyytää? 100 euroa? 120 euroa? Ainakin uutena ihan perusmekotkin maksaa kaupassa aikalailla. Eihän tuohonkaan langat mitään kauheen kalliita ole, mutta työtä siihen menee. Eilenkin kudoin pari tuntia ja silti vain puolisentoista kuviota sain tehtyä. Tietenkin silmukoiden määrä vähenee kavennusten myötä mutta silti. Tosiaalta on ihanaa kun ei tarvitse varsinaisesti ajatella mitään. Tai ajatus on lähinnä sitä et oikeinoikeinnurinoikein nurinoikein neulovedäylikavenna :)
Yritän tänne taas saada kuvaa ehtiessäni tämän hetkisestä tilanteesta...
Päätin viime torstaina, että nyt kokeilen pipareiden koristelua. Eli torstai iltana tein taikinan Paraisten pipareiden ohjeen mukaan (ja onnistuin taas laittamaan liian vähän jauhoja taikinaan ja piparit jäi vähän liian pehmeiksi). Aluperin tarkoitus oli paistaa piparit sitten lauantai aamuna. Mutta kun tulin perjantaina kotiin joskus puoli yhdeksän aikaan illalla niin päätin että nyt teenkin piparit. Ja mikäs siinä. Ainoastaan selkä kärsi kun tuo pöytä on piirun verran liian matalalla ja kun joutui kaikki leikkaamaan veitsellä niin kykkimistä riitti. Mutta kasan pipareita sain aikaan ja kolmen piparkakkutalon elementit myös :)
Eli sitten lauantai aamuna alkoi koristelu. Ensimmäinen ongelma tuli siinä, että mustasta rajausväristä tuli sitten jotain siniharmaata... Mutta sai kelvata. En jaksanut alkaa enää sotkemaan elintarvikevärillä. Eli jauhemainen ois varmaan parempaa, mutta en siihen hätään sitten ehtinyt hankkia muuta kuin nestemäistä. Noh, sillä sitten rajattiin ja jokusen tunnin päästä töherrettiin värejä. Kaikkia pipareita en sitten edes täytevärjännyt kun aloin olla ihan kyllästynyt koko hommaan. Mutta kasan pipareita ja kolme pientä piparkakkutaloa sain tehtyä. Talot on vähän niin ja näin, mutta jäi tuo sunnittelu puoli vähän vähiin. Eli saa kelvata sellasina kuin on. Menee kuitenkin lasten suuhun. Eli pääasia taitaa olla, että niistä löytyy karkkeja ja riittävästi sokerikuorrutetta.
Mutta tässä sitten kuvia niistä tuloksista...
Tuo punanen väri oli aika ärhäkkä. Suunnilleen neon punasta muistutti ennen kuin kuivu. Ja pikkumyyn punaisen sain aikaan kun ensin sekotin tomusokeriin kasan väriä ja vasta sen jälkeen tipan vettä.
Ja sitten ne mökit.. kolme niitä on mutta enpäs hoksannut ottaa kuvaa hienoista piipuista talojen sivussa. Ne tiilet on varmaan paras aikaansaannos sokerikuorrutteella :)
Ja tässä vielä Nalle Puh ja pari Hello Kittyä. Kittyjä en sitten jaksanut enää alkaa värittelemään. Mutta eikös noi ole ihan ok noinkin? Ja eipähän sitten pikkuneidin joulukalenterin ylläreissä ole ihan niin paljoa sokeria...
Sain eilen taas pitkästä aikaa jotain tehtyä käsillä. Johtuu kai siitä, että hoksasin reilun viikon päästä isänpäivän. Eli ajattelin jotain koristeentynkää tehdä kakkuun. Piipahdin eilen päivällä Kokkipuodissa ja ostin kukkasten tekoon muotteja ja mustaa elintarvikeväriä.
Eli eilen illalla sitten italian tunnilta kotiuduttua otin marsipaanit esiin ja ryhdyin harjottelemaan ruusun tekemistä. Noh, tulihan niistä nyt jonkinlaisia. Yksi ihan melkein hyvä ja muut sitten sellasia keskinkertasia. Mutta toisaalta kun isän kakkuun menee niin pieni harjottelu sallittakoon :) Pitää vielä keksiä siihen jotain lisäksi. Vaikka joku hirvenpää-koriste tai jotain. Kun kuitenkin hirvimetsästäjä-isästä on kyse.
Lisäksi eilen väkersin piparkakkutaikinan. Eli lauantaina olis tarkoitus sitten leipoa pari piparkakkutaloa. Arkkitehtooriset piirrustutksen väsäsin eilen päivällä töissä kun oli hiljainen hetki. Lisäksi tulostelin kuvia netistä jotta voin tehdä jotain erikoisempia piparkakkuja. Nimittäin päätin väsätä kummitytölle joulukalenterin. Nyt on kasassa erilaisia rasioita ja pussukoita ja nyssäköitä joihin sitten pitää kerätä ne luukun tavarat. Ja ykkös luukusta löytyy sitten se piparkakkutalo. Eli teen sellasen pienen talon, joka mahtuu muoviseen keksirasiaan :) Helppo kuljettaa kotopuoleen siis :)
Ja muutamia piparkakkuja teen sitten myös noihin pussukoihin laitettavaksi. Ja samalla pääsen harjoittelemaan piparkakkujen koristelua. Kun on tullut useemman kerran käytyä ihailemassa Mansikkamäki-blogin ihania piparkakkuja. Ja nyt sitten rohkaistun kokeilemaan itsekin. Ja kai tuollasen puolitoista vuotiaan silmissä piparkakut on ihan hienoja vaikkei nyt oliskaan ihan just ja jetsulleen :) Paitsi että mun pitää käydä ostamassa vielä jotain pusseja siihen pursotukseen. Jaiks... Ne unohdin ihan kokonaan..
Mutta, koitan saada tänne jotain kuviakin. Se ruisomenapaistoksen kuvakin on edelleen kamerassa... :)
Pyörähdimpä eilen reilut kaksi tuntia kirjamessuilla. Sain ilmaisen lipun Hobboksista joten pitihän se käyttää. Täytyy kyllä sanoa, että en olisi maksanut tuota 13 euron lippua itse. Siitä kun laskee kirjoille hinnan niin saa aikamoisessa alennuksessa olla jotta tulee halvemmaksi kuin normihintaan kaupasta.
Noh, mukaan tarttui kolme pokkaria. Ei mitään uusia, mutta siis itselle lukemattomia. Hmm.. Himoshoppaaja-kirja jota en ole vielä lukenut. Nimeä en taas muista. Pussikaljaromaani ja kolmas jonka nimeä en taas muista :) Kirjat kun on kotona ja itse töissä niin en voi nyt nimiä edes tarkastaa. Mutta siis täyttä hömppää. Hinta oli 3 euroa kappale, eli ihan ok. Halvempaa kuin kaupassa. Ja kun ei tuon sisäänpääsyn hintaakaan tarvitse lisätä niin ihan tyytyväinen voin olla hankintoihini.
Lisäksi keksin hyvän idiksen kummitytön joulukalenteriin. Eihän sitä nyt kukaan ole pyytänyt, mutta haluan kummitytölle sellaisen tehdä. Eli siellä oli Mauri Kunnaksen teemalla pienistä laatikoista kasattu kalenteri. Niihin sitten voi laittaa sitten joka päivälle jotani ja isi ja äiti voi piilottaa laatikot aina niin, että neiti saa itse etsiä ja avata päivän luukun :) Pitää vaan päästä Tiimariin. Kai sieltä jotain pieniä boxeja löytyy. Onneks tuonne joulukuun alkuun on vielä aikaa. Ajattelin kyllä kummitytölle ostaa joululahjankin jo ajoissa. Eli saan sen sitten roudattua kotokotoon aiemmin eikä tarvitse sitten kaikkea kerralla aatonaattona junassa raahata. Nimittäin oltiin yksien tuttavien luona kylässä ja siellä oli pieni lasten sähkopiano. Ja pikkuneiti ihan innoissaan sitä sitten soitti. Ja totesin, että siinäpä oiva lahja. Ja mikäpä kummitädin mieltä lämmittää enempää kuin musikaalinen kummityttö. Kun itse olen pianoa soittanut niin totta kai rohkaisen tätä pientä puolitoista vuotiasta löytämään pianonsoiton ihmeellisen maailman :) Mun luona käydessäkin hän tykkäisi istua pianon ääressä ja painella koskettimia. Onhan se jännää kun saa tuolla tavalla ääntä aikaseksi :)
Mutta siis, askartelut odottaa. Ajattelin lisäksi, että voisin tehdä muutaman pienen piparkakkutalon. Siis sellaisen keksilaatikkoon mahtuvan. Ois helppo sitten kuljettaa vastaanottajille. Mutta saa nyt nähdä. Pitäis jotenkin päästä vauhtiin tässä taas...
Nyt en ole kyllä yhtään kunnostautunut tän blogin pitämisen kanssa. Tuntuu ettei tässä viime aikoina ole tullut tehtyä yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Aika on mennyt akselilla työ-kuntosali-kielikurssit-koti. Ja kotonakaan sitten saanut mitään tehtyä. Siivotakin pitäis, mutta inspis on täysin kateissa. Ja vähän huolestunut olen siitäkin, etten ole vielä yksiäkään villasukkia saantu aikaseksi tänä syksynä. Mietinkin, että pitäiskö yrittää innostua taas mummoruutujen virkkaamisesta. Se on kuitenin pientä ja aika nopeeta. Ja helppoa. Ei tarttis siis tehdä kerralla mitään suurta ja ihmeellistä, mutta pikkuhiljaa vois taas jatkaa ruutujen keräämistä ja ehkä joskus niistä sitten sais jotain aikaseksikin...
Kokkailupuolellakin on ollut aika hiljasta. Leipominen on täysin pannassa kun en saa tällä hetkellä mitään makeita juurikaan syödä. Tietenkin vois leipää leipoa.. tai jotain suolasta. Mutta eipä ole sekään napannut. Noh, nyt pitäisi lauantaina saada uusi ruokapöytä. Ehkä sitten vois pitää kavereille uuden ruokapöydän kunniaks bileet? Tai ne teekutsut joita suunnittelin ennen kun tää vatsan tutkiminen alko... No joka tapauksessa jotain piristävää mun on keksittävä. Muuten tuntuu että jymähdän ihan paikoilleni.
Oon haaveillu lomamatkasta ulkomaille, mutta tällä hetkellä budjetti kertoo, että ihan turha haaveilla. Ei ole varaa laittaa tonnia pelkkiin lentoihin ja siihen vielä pariksi viikoksi käyttörahat. Jos oikein sais nipistettyä, niin vois tehdä jonkun pitkäviikonloppueurooppalaisessakaupungissa-tyylisen ratkasun. Amsterdamiin haluaisin taas kun samalla pääsis kokeilemaan osaanko yhtään kieltä opiskeluista huolimatta. Tietääköhän kukaan onko Damissa tammikuussa alennusmyynnit niin kun meillä täällä? Kai sitä sen verran sais säästettyä et vois käydä siellä shoppaamassa? :)
Nyt mulla on ihan kamala pään jomotus... Jotenkin totaalisen väsynyt siihen, että oon taas paiskinu koko päivän töitä. Ei juurikaan mitään kummosia taukoja ollut ja koko ajan tullut jotain lisää. Ja siitä kiitoksena tuo työkaveri aamullakin näytti vaan pasianssia pelaavan kun minä naputtelin laskuja järjestelmään. Ja sen jälkeen päivitin excelpohjaa ja tein kuvia ja väänsin sitä ja käänsin tätä. Sitten asiakas soittaa, että heidän kirjanpitoajossaan on jotain vikaa. Ryhdyn selvittämään asiaa niin eikö tuo työkaveri tuo jotain rahansiirtolappua et teetkö tämän. Ja sitten vähän ajan pääst tulee kyselemään että noh, oletkos nyt tehnyt sen rahansiirron. Töksäytin takaisin että juuri teen. Ja taas kun väkerrän jotain hommia tulee tämä samainen taas kyselemään jotain laskuista jotka on siis itse tehnyt. Jotka minä siis vain vein järjestelmään. Alkaa niin sanotusti nyppiä. Vituttaa!! Eukolla on aikaa pelata pasianssia, mutta aina kun pitää jotain selvittää niin on tuossa selän takana vinkumassa. Tekisi jotain ihan itsekin. Muutakin kuin pelaisi pasianssia tai jauhaisi paskaa.
Tänäänkin nökötti puoli tuntia tuossa huoneeni sohvalla kertomassa kakaransa leirikoulusta ja kuinka opettaja oli juuri hänen kakaraansa kehunut kuinka on niin hyvä niin... voi piip... Ja kun kakarasta selittäminen on saatu loppuun niin sitten aletaan selittämään omasta räkätaudista. Siis hän on ollut nyt jonkilaisessa flunssassa kuukauden päivät. Ja muuta ei osaa tehdä kuin marista ja nurista ja valittaa. Hitto, minäkin voisin valittaa. Saan tästä työkaveristressistä mahankouristuksia. Lekuri epäilee tällä hetkellä sitä ärtyneen paksusuolen oireyhtymää ja sitä ei muuta kuin pahentaa tuo ihminen joka kaataa kaikki omat asiansa minun niskaani. Olisi edes joskus positiivinen, ja olisi edes joskus aamulla iloinen. Mutta ei, tulee heti aamusta nurisemana kuinka taas nukkui huonosti ja kuinka taas heräsi yöllä yskään ja kuinka taas tulee vihreetä räkää kun niistää..
Illalla pitäis mennä keilaamaan tyttöjen kanssa. Ihan kiva. Paitsi että tämä päänsärky sais jo helpottaa. Olis ehkä kivempi keilatakin kun ei olisi niin painostava olo. Vai onko tämä sitä makean syömättömyyden vieroitusoireita nyt kun särkee? Tällä hetkellä neljäs päivä kun en ole nassuuni yhtään karkkia laittanut. Eikä kyllä edes tee mieli. Vähän kyllä luulen, että viikonloppuna tulee jotain herkuteltua kun lähden käymään vanhemmilla. Mutta jos pysyisi kohtuudessa edes?
Ja nyt taas puskee lisää töitä. Raportteja raportteja.. Johan tässä kymmenen minsaa ehti ottaakin lunkisti... Tänään on siis marinapäivä...
Hei!
Olen kolmekymppinen sinkkunainen Helsingistä ja kiinnostunut väsäilemään erilaisia juttuja. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli kerätä tänne juttuja ja kuvia kokkailuista ja kutomisista ja muista tekemisistä. No, nyt tuntuu, että tuo alkuperäinen idea on vähän levinnyt. Eli enemmän omia mietteitä ja "marinoita". Eli kaikkea laidasta laitaan, unohtamatta sitten kuitenkaan niitä väsäelmiäkään... :)
